Nuorisoneuvoston jäsen Vilma Ahtiainen nuorten valtakunnallisessa tapaamisessa

Tulin paikalle noin yhdeksältä, puoli tuntia ennen ohjelman alkamista. Matkani nuorten vaikuttajien Huipputapaamiseen alkoi jo torstaina, ettei aamulla olisi niin kiire päästä paikanpäälle, ja ettei tarvitsisi herätä niin aikaisin. Sisään tullessa minulle annettiin valtioviraston nimilappu, joka piti olla aina esillä. Minut ohjattiin oikeaan tilaan, jossa sain myös Huippiksen oman nimilapun.

Paikalla oli melkein sata nuorta eri puolilta suomea, mutta Etelä-Savosta meitä oli vaan kolmesta eri kunnasta: Pertunmaalta, Mäntyharjulta ja Puumalasta. 

Viikkoa ennen tapahtumaa meille tuli kysely, jonka perusteella päätettiin kaikkien työpajat, joita on päivän aikana jokaisella kaksi. Pääsin aamulla työpajaan numero 4, Demokratia, Osallisuus ja Äänestäminen, johon olin halunnut kaikista eniten. Aamun avaamisen jälkeen mentiin kaikki aamun työryhmiin, jossa aikataulu oli todella tiukka laajaan aiheeseen nähden. Työryhmä jaettiin kolmeen, jossa kaikki ottivat yhden ryhmän pääaiheista mietintään. Omalla ryhmällä tämä oli Demokratia. Keskustelu oli todella riittoisaa, ja muistiinpanoja aiheesta tuli kirjoitettua ryhmän kanssa melkein kolmen A3 paperin verran... Lopulta se kaikki piti vielä tiivistää pariksi perusasiaksi, jotka piti myös jakaa, sillä kaikki työryhmän aiheet kulkevat niin käsi kädessä, että niitä oli vaikea erottaa toisistaan. Osa keskustelua oli myös, mitä uusi hallitusohjelma tekee näiden asioiden eteen. Vastaus on, ei mitään muuta kuin mukavia lauseita, kuten "vahvistetaan demokratiaa" mutta ei yhtään tietoa miten, ja milloin.

Pääjutuiksi jäi varallisuuserot ja vaalibudjettikatto, joka auttaisi siihen ettei varallisuudella olisi niin isoa roolia siinä, kenet valitaan äänestyksissä. Yksi isoin demokratiaa heikentävä tekijä on myös kasvavat varallisuuserot. Toinen pääasia oli nuorisovaltuustojen vahvistaminen esimerkiksi takaamalla paikan kunnanvaltuustoon, ja myös aloiteoikeuden siellä. On väärin, että se on tällä hetkellä kuntien oma päätös, sillä nuoret ovat kuitenkin osa jokaista kuntaa, ja tarvitsevat mahdollisuuden vaikuttaa asioihin, jotka vaikuttavat heihin.

Seuraava pääpointti, joka tuli omalle ryhmälleni, oli se, etteivät monet ymmärrä miten demokratia vaikuttaa jokaiseen osaan heidän elämää, eikä ole ulkoistettu asia josta ei tarvitse välittää. Kuulen tätä usein muilta nuorilta, joiden mielestä äänestys on turhaa, kun ei mikään kuitenkaan muutu. He eivät kuitenkaan ymmärrä, että jättämällä heidän äänensä pois, saavat vanhemmat sukupolvet enemmän voimaa päättää meidän asioista ilman meidän vaikutusta. Tämän takia puhuimme demokratiakoulutuksesta, joka pitäisi aloittaa jo aikaisemmin koulussa kun yhteiskuntaoppi aloitetaan nyt, josta saisi konkreettista tietoa siitä, miten demokratia vaikuttaa kaikkeen arkielämässä, ja oikeita tapoja millä eri tavat äänestää vaikuttavat lopputulokseen. Opetus äänestämisestä on nykyään niin ympäripyöreää, sillä pelätään politiikasta puhumista, että siitä ei välity paljon mitään tietoa. Mietimme myös sitä, että äänestysikää pitäisi alentaa, jos ei kansallisesti niin ainakin kuntavaaleissa. Nuorilla ei ole mahdollisuutta päättää missä kunnassa asuvat, toisin kuin monilla aikuisilla, joten kunnalla on enemmän valtaa heidän elämään verrattuna aikuisiin. Kunta vastaa myös koulutuksesta, joka on tietenkin suuri osa nuorten elämää.

Sitten oli lounaan aika! Yritin puhua mahdollisimman monelle uudelle ihmiselle, ja paljon useammat tiesivät missä Pertunmaa on, kun olisin luullut. Yhdellä nuorella Loviisasta oli myös sukua täällä! Puhuin myös monen Nuva ry:n liittolaisen kanssa, jotka olivat vetämässä työryhmiä. Ruoka oli hyvää, ja sen jälkeen meidät jaettiin taas seuraaviin työryhmiin.

Iltapäivän työpaja oli numero 6, Hyvinvointiyhteiskunnan Muutos ja Tulevaisuuden Asuinpaikat & palvelut. Tälläkertaa työpajan vetäjillä oli valmiit kysymykset, joihin mietimme pienemmissä ryhmissä vastauksia. Näitä oli esimerkiksi mikä on hyvinvointivaltio, ja mitkä sen palveluista ovat tärkeimmät meille. Paljon huolta nousi mielenterveyspalveluista, ja muutenkin terveydenhoidon heikkenemisestä uuden hallitusohjelman kanssa. Keskustelu siirtyi myös siihen, että se on valtion velvollisuus hoitaa sen kansalaisia. Puhuttiin myös, miten valtio voi olla perheystävällinen, ja lopputulos tuli siihen, että tuki pitää aloittaa jo ennen kuin perhe hankitaan, sillä isoin ongelma tällä hetkellä on se, ettei nuorilla aikuisilla ole tarpeeksi vakaa elämäntilanne lapsille, ja mielenterveyskriisin myötä monilla ei ole voimia siihen, puhumattakaan rahallisista varoista. Asiat kuten perhevero kuulostavat hyviltä, kun se kohdistuisi vain vähävaraisempiin perheisiin, ja pienesti myös keskiluokkaan. Sitä ei kuitenkaan tulisi olla perheillä, joills ei ole mitään vaikeutta maksaa molempien vanhempien veroja jo tällähetkellä.

Työpajaan sisältyi myös tulevaisuuden asuminen ja palvelut, jossa mietittiin sitä, että kuntien määrä varmasti pienenee, eikä se ole aina huono asia, vaan fakta tulevaisuudesta. Peruspalvelut pitäisi olla saatavilla kaikkialla, ja tärkeintä tulevaisuuden asumisessa olisi niiden saatavuus ja yhteisöllisyys.

Klikkaa suuremmaksi >>
 

Sitten oli kahvitauko, jonka aikana työpajojen vetäjät yrittivät saada päivän tulokset yhdelle dialle näytettäväksi hallitukselle. Kahvitauon jälkeen odotettiin pääministeri Petteri Orpoa, sillä hänellä oli muita kiireitä jonka takia myöhästyi. Hänen saapuessaan tuli mukana myös ministeri Sandra Bergqvist, ja eri puolueiden kansanedustsjia. Sain kätellä pääministeriä hänen tullessa sisään, ennenkuin hän huomautti että meitä on aivan liikaa siihen, että hän pystyisi kättelemään kaikkia. Hän ei jäänyt kuuntelemaan päivän tuotoksia, mutta piti puheen, ja otti pari kysymystä yleisöltä. Tämän jälkeen hän poistui, ja ministeri Sandra Bergqvist kuunteli työpajojen tuotokset käydessämme niitä läpi.

Koska jokaisesta työpajasta piti tulla vain yksi dia, joutui tuloksia supistamaan joskus niin paljon, ettei niistä jäänyt hirveästi jäljelle, joka oli harmi. Ryhmien vetäjät kuitenkin täydentivät sitä sanallisesti, ja kirjoitukset lähetettiin sen jälkeen hallitukselle. Nuorisoministeri otti myös kysymyksiä vastaan ennen lähtemistään.

Käytiin lopuksi vielä loppukuulumisia, ja kiiteltiin tapaamisesta. Kokemus oli tosi tärkeä, ja oli mahtava tavata niin paljon muita nuoria, jotka olivat myös mukana vaikuttamassa! Huomasin myös, että olen ylemmässä päässä ikähaarukkaa nuorisovaltuusto toiminnassa, koska suurinosa ihmisiä siellä oli minua nuorempia! On ihana nähdä, että toiminta innostaa, ja tuli kyllä paljon toivoa siihen, miten hyvin me saadaan yhdessä keskusteltua, ja ideoitua asioita! 

Vilma Ahtiainen

Huipputapaamisen järjestäjä Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto Nuva ry