Hyvää itsenäisyyspäivää!

Su 6.12.2020 00:00

Kategoria:

Maamme itsenäisyyspäivän yhteydessä nostetaan esille viime sodat. Tämä on ymmärrettävää, sillä olihan maamme itsenäisyys uhattuna talvi-, jatko- ja Lapin sodan vuosina 1939–1945. Voidaan pitää suorastaan ihmeenä, että maamme onnistui säilyttämään itsenäisyytensä monin verroin mies- ja asevoimiltaan voimakkaampaa armeijaa vastaan.

Pertunmaalainen Jukka Kuhanen on yhdessä Esa Sirénin kanssa kirjoittanut tovi sitten ilmestyneen kirjan Sotien tarinat. Sodan vaikutukset heijastuivat vuosikymmeniksi sodan jälkeisinä vuosina. Voidaan sanoa, että sodat muuttivat pysyvästi yhteiskuntaamme. Se oli osa sitä ihmettä, jonka myötä maastamme kehittyi viime vuosisadan alun maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta nykyaikainen ja moniarvoinen pohjoismaalainen hyvinvointivaltio, joka arvotetaan useissa kansainvälisissä vertailuissa kärkipään valtioihin maailmassa.

Myös sodassa tapahtui ihmeitä – kuten rautavaaralaiselle Hugo Turuselle, yksi Sotien tarinoista, joka kertoo, että hän haavoittui vakavasti Rukajärven rintamalla kesällä 1944. Hän oli haavoittuessaan etulinjassa ja hänen selkäänsä tuli pienoiskranaatin osuma. Mutta osuma ei ollutkaan mikään ihan tavallinen sirpale, vaan kokonainen pienoiskranaatin ammus oli tunkeutunut räjähtämättömänä hänen selkärankansa viereen. Kranaatin kärjessä olevan iskusytyttimen tapin ympärille oli kietoutunut vaatteenriekale Turusen kesäpuserosta estäen kranaattia räjähtämästä. Haavoittunut sotamies kuljetettiin varovaisesti kuoppaista tietä pitkin 25 kilometrin päässä Tiiksassa sijainneeseen kenttäsairaalaan leikattavaksi. Leikkauksen suoritti kenttäsairaalan ylilääkäri Paavo Vara, joka eteni sodan jälkeisinä vuosikymmeninä arvostetuksi lääketieteen professoriksi.

Leikkaus pelasti Hugo Turusen hengen ja hän selvisi hengissä sodasta. Sodan jälkeen hän palasi takaisin kotipitäjäänsä Rautavaaralle, Pohjois-Savoon ja vuosien mittaan hänestä kehkeytyi 12 lapsen isä, joka elätti suuren perheensä raskailla metsätöillä neljännesvuosisadan.

Nämä Hugo Turusen kaltaiset tapaukset ovat niitä ihmeitä, joiden varaan maamme itsenäisyys ja kehittyminen ovat osin rakentuneet. Hugo on arjen sankari. Ja myös Paavo Vara, hänet leikannut lääkäri.

Pertunmaan historia kertoo, että pertunmaalaisia kaatui talvisodassa ja jatkosodassa 168. Suhteellisesti laskien Pertunmaa menetti miespuolisesta väestöstään v 1939–45 sotien takia 6,23 %. Kun koko maan vastaava luku on 4,73, voidaan hyvällä syyllä sanoa, että pertunmaalaiset olivat hyvin täyttäneet velvollisuutensa, vieläpä korkojen kera.

Syvä kunnioitukseni pertunmaalaisille miehille.

Pertunmaan historia kertoo myös, että sotavuosina asekuntoiset miehet kykenivät osallistumaan kotipuolen töihin vain harvakseltaan. Naisille lankesi päävastuu elintarviketuotannosta. He osoittivat myös että muissa toimissa pystyvänsä hoitamaan miesten töitä.

Pertinteisen karjanhoidon lisäksi naiset teurastivat kotieläimiä, kyntivät, kylvivät, kaivoivat ojia ja korjasivat rikkoutuneita laitteita. Kovan paikan edessä niin vasara kuin jakoavain tottelivat käyttäjäänsä sukupuolta kysymättä.

Syvä kunnioitukseni pertunmaalaisille naisille, arjen sankareille.

Itsenäisyys on tärkeä asia. Jokaiselle sukupolvelle se merkitsee monenlaisia asioita ja erilaisia tulkintoja. Oma lapsuuden ja nuoruuden kokemukseni rakentuu vanhempieni maailmankuvan innoittamana. 

Omat vanhempani läksivät sotien jälkeen rakentamaan toiveikkaina ja valoisina tulevaisuutta. Heidän viestinsä oli: ei koskaan enää sotaa – me rakennamme rauhaa. Vanhempani olivat arjen sankareita.

Muistikuvani noilta lapsuuden ja nuoruuden vuosikymmeniltä sisältää myös sotien, myös sisällissodan, arpeutuneita haavoja, syvään juurtunutta epävarmuutta ja pelkoja, ääneen lausumattomia kokemuksia ja traumaattisia tunteita. Sotakokemuksista ei useinkaan puhuttu tunnetasolla ja ne jättivät moneen, erityisesti mieheen, syvän jäljen. Henkisiä haavoja ei avattu, tappamisen kokemuksia ei ymmärretty ja monet muistikuvat jäivät mielensyövereihin repivinä ja raakoina, joita kannettiin yksin.

Maailma on muuttunut sota-ajoista. Tärkeintä on edelleen vanhempieni sanoma: ei koskaan enää sotaa – me rakennamme rauhaa.

Minulle itsenäisyys merkitsee menneisyyden ja historian tiedostamista sekä kunkin aikakauden ymmärtämistä. Historian ja menneisyyden ymmärtämisellä on mahdollisuus rakentaa nykyisyyttä ja tulevaisuutta sekä ymmärtää inhimillisyyden ja vuorovaikutuksen merkitystä historian moninaisessa tulkitsemisessa. Historian tapahtumia ei voi irrottaa sen aikaisesta yhteiskunnallisesta ja ihmisten arjen todellisuudesta vaan yrittää ymmärtää miten ollaan tultu tähän missä nyt ollaan.

Minulle itsenäisyys merkitsee juuri menneisyyden ymmärtämistä. Minulle itsenäisyys merkitsee myös vapautta ajatella, toimia ja unelmoida. Minulle itsenäisyys merkitsee jakamattomia ihmisoikeuksia ja kansalaisyhteiskuntaa. Itsenäisyys on mahdollistanut minulle sen, että ymmärrän miten tärkeä on suomalainen koulutusjärjestelmä. Se on antanut minulle mahdollisuuden koulutukseen, osaamiseen, ymmärtämiseen ja tiedostamiseen maailmasta jossa en ole yksin.

Meidän jokaisen on tärkeää ymmärtää, että jokaisella on oman sukupolven erityiskokemukset. Miten me katsotaan, kuunnellaan ja ymmärretään tämän päivän nuoria? Nuorille sota on tuntematon. Heillä ei ole kokemusta eikä sellaista syvää ymmärrystä voi heiltä vaatia. Tärkeää on tietenkin opiskella ja jotenkin edes ymmärtää mitä menneisyydessä on tapahtunut.

Tämän päivän nuorten käsillä on korona ja ilmastonmuutos, globaali maailma. Lähes kaikki on käden ulottuvilla, mutta usein niin kaukana. Monelle nuorelle tulevaisuus näyttää mustana.

Kysyttäessä pertunmaalaisilta nuorilta mitä itsenäisyys heille merkitsee oli ensimmäinen vastaus yleensä linnanjuhlat, vapaapäivä, juhlapäivä ja ostoksille pääseminen. Näin vastaavat nuoret muuallakin. Kyse on nuorten todellisuudesta. Keskustelun jatkuessa itsenäisyyden merkityksestä nuoret kertoivat arvostansa mahdollisuutta kouluun ja oppimiseen ja omaan kieleen. Jotkut totesivat, että itsenäisyydelle tärkeää on omat lait. Monelle nuorille itsenäisyys merkitsee rauhaa. Tärkeää on, että saamme juhlistaa maamme itsenäisyyttä, totesi yksi nuorista.

Toivon, että tänään, Suomen itsenäisyyspäivänä katsotaan Suomea silmiin, kuten presidentti Sauli Niinistö kehottaa. Toivon myös, että katsotaan maailmaa silmiin. Toimintaan paikallisesti, ajatellaan maailmanlaajuisesti. Maailma on pieni kylä. Olemme kylässä jossa olemme riippuvaisia toisistamme.

Ja lopuksi katsotaan nuoria silmiin. Se on aikuisten tehtävä yhdessä nuorten kanssa synnyttää toivoa, ihmeitä ja arjen sankareita.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Leena Ruotsalainen, kunnanjohtaja, Pertunmaan kunta

Hyvää Itsenäisyyspäivää