Katsaus Pertunmaan historiaan
Pertunmaan kunta kuuluu maantieteellisen sijaintinsa puolesta kahteen kulttuureiltaan erilaiseen "heimoalueeseen",
Itä-Hämeeseen ja Savoon. Pertunmaa on muodostettu Hartolasta, Joutsasta ja suurimmaksi osaksi Mäntyharjun kunnasta
yhteen liitetyistä alueista.
Voidaankin sanoa, että Pertunmaa on muodostunut itsestään. Suurten edellä mainittujen emäpitäjien takamailla asuneet
ihmiset ovat aikanaan kaivanneet omaa hallinnollista keskusta. Aluksi Pertunmaalle muodostui seurakunta, ja vasta sen
jälkeen on otettu käyttöön oma kunnallishallinto, Pertunmaa on itsenäistynyt vuonna 1926.
Pertunmaan historiaan liittyvät kiinteästi hämäläisten ja savolaisten rajariidat. Vuonna 1452 Ruotsin kuningas Kaarle VIII
Knuutinpoika vahvisti heimorajan kulkemaan Pertunmaalla Savon- ja Hämeen-Hartosen järvien kannaksen kautta ja
halkoi osittain Hämeen-Hartosen. Rajan kulkusuuntaa osoittavat Hämeen-Hartosen järvissä oleviin kiviin jo 1414 hakatut
rajamerkit 88 ja 89.
Häme- ja Savo-Hartonen järvet löytyvät Pertunmaalta pitäjän pohjoisreunalla Hartosenpään kylästä, kirkonkylältä
Mikkeliin päin ajettaessa.
Tänäpäivänä maakuntaraja Savon ja Hämeen välillä kulkee kutakuinkin Heinolan maalaiskunnan ja Pertunmaan rajalla.
5-tiellä raja on merkitty kyltein.
Mistä Pertunmaa on saanut nimensä?
Milloin Pertunmaa on nimensä saanut on lienee tuntematon seikka. Ennen kuin tämä nimi tuli itsenäisen seurakunnan ja
pitäjän nimeksi, tarkoitettiin sillä Mäntyharjun kunnan silloisen pitäjän laajinta kylää, josta osa on tänäpäivänäkin
Mäntyharjun kunnan alueella. Mutta jo Hämeen vanhimmassa maakirjassa vuodelta 1539 mainitaan Pertunmaa itsenäisenä
Suur-Sysmään kuuluvana kyläkuntana, jossa silloin oli seitsemän taloa.
Paikkakunnalla yleinen tarina kertoo Perttu-nimisestä miehestä, joka muinoin yksinään hallitsi koko Pertunmaata. Myös
peninkulman pituinen Peruvesi, jonka ympärillä hänen maansa sijaitsivat, oli ennen nimeltään Pertunvesi, ja tämä nimi
vanhoissa kartoissa vieläkin esiintyy. Pertun asuinpaikaksi kansantarina on määritellyt lähellä Pertunmaan kirkonkylää
sijaitsevan Peruveden Ahvenlahden pohjukan, jossa on vanhoja asutuksen jälkiä, ja paikka on nimeltään Pertunautio.
Pertunmaan kirkon historia
1850- luvulla lienee ensi kerran tullut esille oman kirkon hankkiminen Pertunmaalle. Yhteinen asia oli kaikkien mielestä
tärkeä, mutta erimielisyys syntyi siitä, perustetaanko oma seurakunta vaiko rukoushuonekunta. Toisena kompastuskivenä
nähtiin kirkon sijaintipaikka.
Kesällä 1896 asia oli kuitenkin jo niin hyvällä tolalla, että arkkitehti J. Stenbäck kävi Pertunmaalla. Vierailullaan arkkitehti
tarkasti kirkon rakennuspaikan, ja häneltä tilattiin piirustuksetkin. Kirkon vastustajat valittivat tuomiokapituliin ja näin
hanke jälleen kerran jäi useaksi vuodeksi lepäämään.
Mäntyharjun ja Hartolan papisto suhtautui sangen kylmäkiskoisesti Pertunmaan seurakunta-hankkeeseen. Papisto esitti
että jos tyydyttäisiin omaan rukoushuoneeseen, he voisivat käydä saarnaamassa suurta korvausta vastaan muutaman
kerran vuodessa.
Markku Pulier
Asia olisi jäänyt ehkä unohduksiin pidemmäksikin aikaa, ellei paikkakunnalla olisi ollut mies, jolle kirkkoasia oli niin
tärkeä. Tämä mies oli Markku Pulier Vedenpään kylästä, joka sijaitsee kirkonkylälle ulottuvan Pienivesi -nimisen järven
rantamailta. Markku Pulier asui lapsettomana iäkkään vaimonsa kanssa pienessä talossaan. Oppimattomana miehenä hän
ei osannut kirjoittaakaan, mutta jokaisesta seurakunta-asiaa koskevan kokouksen pöytäkirjasta löytyy hänen
puumerkkinsä.
Vuonna 1907 Markku Pulier rakennutti yksinään rukoushuoneen ja lahjoitti sen paikkakuntalaisille. Sama rukoushuone
vihittiin huhtikuussa 1925 Pertunmaan väliaikaiseksi kirkoksi. Projekti oli vienyt Markulta omaisuuden, mutta Jumalan
valtakunnan työ oli tullut tehdyksi ja seurakuntakysymys ei enää sen koommin Pertunmaalla unohduksiin jäänyt.
Markku Pulierista on saatavilla kirja nimeltään Markku Pulier eli kanonisoimaton pyhimys. Kirjan löydät Pertunmaan
kirjastosta, sekä myynnissä kunnantoimistossa.
Kirkkoherra K.V. Petrell
Vuonna 1916 Mäntyharjun kirkkoherraksi tuli K.V. Petrell, joka vaivojaan ja varojaan säästämättä alkoi toimia
Pertunmaan hyväksi. Pertunmaalainen isäntä tokaisi kuullessaan Pertunmaan omien kirkonkellojen soivan ensi kerran:
"Ilman Markkua ja Petrelliä ei noita vielä kuuluisi"
Pertunmaalle oma pappila
Sysyllä 1917 alettiin Pertunmaalle puuhata omaa pappilaa. Pappilan tonttimaaksi saatiin peräti viisi erilaista
lahjoitustarjousta. Lisäksi lahjoituksena saatiin myös neljä huonetta sisältävä hirsinen rakennus pappilaksi. Vapaaehtoisena
talkootyönä siirrettiin rakennus paikalleen ja tarvittavat lisähirret tuotiin niin ikään lahjoituksena rakennustyömaalle.
Talkootyönä raivattiin hautausmaa ja lahjoitetuista puista rakennettiin aita ympärille.
Isännät ottivat tehtäväkseen huolehtia siitä etteivät pappilasta polttopuut pääsisi loppumaan. Muita lahjoituksia olivat
urkuharmoni sekä rukoushuonetta korjattiin parempaan kuntoon.
Pertunmaan pappila sijaitsee kirkonkylällä Pienenveden rannalla Pertunmaan urheilukenttää vastapäätä.
Hartolan seurakunta antaa vanhan kirkkonsa Pertunmaalle
Vuonna 1918 Hartolan seurakunta lupasi antaa vanhan kirkkonsa tapuleineen Pertunmaan silloiselle
rukoushuoneyhdistykselle.
20 päivä maaliskuuta 1924 Pertunmaan seurakunta itsenäistyi ja toiminta kaikessa laajuudessaan alkoi vuonna 1926
Hartolaan oli valmistunut uusi ja mahtava kivikirkko vuonna 1913. Vanhaa kirkkoa ei kannattanut enää korjata, vaan se
päätettiin myydä Pertunmaan uudelle seurakunnalle nimellisestä 3.000 markan kauppaninnasta.
Hartolan kirkko siirretään Pertunmaalle
Yksinäisenä ja hylätyn näköisenä kirkko kyyhötti Hartolassa Koskipään ja Ekon kartanoiden rannattomilla pelloilla.
Kaikkien silloisten laskelmien mukaan kirkkoa ei olisi kannattanut siirtää Pertunmaalle. Silloin tarttui asiaan Pertunmaan
nuori ja innokas kirkkoherra Aarne Kalliala. Kirkkoherra sai pitäjäläiset innostumaan asiasta niin paljon, että päätettiin
järjestää suuret talkoot.
Ilmaista talkoovoimaa tuli paljon ja mallasohria tuli ilmaiseksi enemmän kuin olisi tarvittu. Epäilijöitä oli enää vain Hassun
Pekko, joka epäili "Miten kirkko mahtuu Siltalan kapeikossa, kun sen huoneet ulottuvat molemmin puolin maantietä?"
Hassun-Pekko: Juhana Pietari Komppa (s.1852 ja kuollut 27.12.1922) ei kuulunut Pertunmaan väestöön, vaan oli kyliä
kiertelevä muusikko joka lukutaidottomana soitteli korvakuulolta oppimiaan kappaleita häissä ja hautajaisissa. (Lauri
Honkanen, Lihavanpään Kylähistoria)
Kun kirkkoa lähdettiin Hartolaan purkamaan, oli kirjailija Maila Talvio, "Hartolan tytär", keksinyt että kirkosta pitää
muodostaa Itä-Hämeen museo. Neuvotteluiden jälkeen Pertunmaan seurakunta taipui myymään ostamansa kirkon
museoksi 40.000 markasta. Silloin Pertunmaan kirkkoherra Kalliala saapui paikalle, jonne oli myös nimismies kutsuttu
estämään purkutyöt. Kalliala sanoi "Tuokaa vahvat nimet paperille niin kirkko myydään 40.000 markasta" Kun nimiä ei
kuulunut, käski Kalliala Pertunmaan miehet kirkon katolle, ja niin kirkko purettiin.
Suuret talkoot
Ajotalkoita järjestettiin kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla oli mukana 300 ja toisella kerralla 200 hevosta.
Kirkko varastettu!
Valtakunnan sanomalehdissä kerrottiin, että pertunmaalaiset varastivat Hartolasta kirkon. Se oli huonoa mainosta uudelle
seurakunnalle. Kirkon hirsistä rakennettiin rukoushuoneeseen liitettynä Pertunmaan kirkko ja lopuista hirsistä tehtiin vielä
seurakuntatalo.
Puhe kirkon varastamisesta on aiheettomana aikoja sitten unohtunut.
Pertunmaan kirkko on läänin vanhin puukirkko ja toiseksi vanhin käytössä oleva kirkkorakennus. Kirkon kellot ovat
peräisin mikkelin vanhasta sotilaskirkosta. Pertunmaan kirkko on remontoitu paremmin tarkoitustaan vastaavaksi
seurakunnan kirkoksi vuonna 1996
Suuri Savontie
Nykyisen Pertunmaata halkovan valtatie-5:n "esi-isänä" voidaan pitää tienpätkää, joka nykyään tunnetaan Koirakiven
museotienä. Tie on kaiken kaikkiaan noin 10 km pitkä, ja sinne pääsee Kuortista noudattelemalla vanhaa "asfaltti" 5-tien
linjausta Höltän kylälle, jossa on museotien opasteet.
Kuortin - Koirakiven museotie osuus on 6,2 kilometrin mittainen sorapintainen tie, joka on osa suurta Savontietä. Suuri
Savontie johti Hämeenlinnasta Mikkelin kautta Savonlinnaan. Tien syntyvaiheet liittyvät Olavinlinnan perustamiseen 1470
luvulla.
Tie mainitaan Jaakko Teitin luettelossa yleisenä tienä 1550 luvulla. Tie muodostui jo varhain Hämeen ja Savon
tärkeimmäksi yhdystieksi.
Tie pysyi vuosisatoja polku- ja ratsutienä. Tietä voitiin ajaa jo 1600 luvulla kärryillä ja 1700 luvun puolivälissä vaunuilla.
Tie laitettiin kiertämään Pertunmaan kirkonkylän kautta 1840 luvulla.
Pertunmaan myyttistä historiaa
"Sotapäällikön hauta"
Pertunmaalla on säilynyt kirjallisten lähdetietojen lisäksi runsaasti muistitietoja isonvihan ajoilta, josta ilmenee, että tuo aika
on jättänyt syvät jälkensä paikkakunnan elämään. Venäläiset kasakat polttivat tuolloin paikallisen Honkaniemen talon,
jonka lähistöllä Haikanniemessä Peruveden rannalla väitetään olevan Kivekkään suvun vanhoja hautoja. Tarina kertoo,
että sinne olisi haudattu eräs suuri ruotsalainen sotapäällikkö aseineen ja muine senaikaisine kalleuksineen.
Vielä tänäkin päivänä tällä paikalla kohoaa laeltaan tasainen ja kivetön kumpu. Se eroaa ympäristöstään säännöllisen
muotonsa takia. Kummun maaperää tutkittaessa voidaan olettaa, että paikalle on siirretty maata läheisestä notkosta ja
muodostettu siten hautakumpu muuten voimakkaasti kiviperäisen maan päälle. Siitä mitä kumpu todellisuudessa kätkee
sisälleen, ei tiedä kukaan. Kenties onkin parempi, että kumpu jätetään omaan rauhaansa.
